M & M ( Minä ja Mä )

Sellanen alku tälle viikolle sitten. Aamulla nousin viideltä, ihan normaalisti piti töihin lähtee mutta ylös kun nousin niin tajusin että lämpöö on ja reilusti. Kyllähän mä sen tajusin jo viikonloppuna kun poikien kans touhusin pihalla että ei tästä hyvä heilu, kuitenkin toivoin että maanantaina olis homma jo ohi. Äsken kävin lääkärissä ja oli muuten takuulla eka kerta kun intin lääkärille vastaan etten ole töistä pois kun tän päivän. Koitti saada lykättyä mulle vielä huomisenkin lomaa mut en suostunu ja nyt on kädessä lappu jossa lukee ainoostaan tää päivä, hyvä näin. En vaan haluu olla tuolta duunista pois enempää, koeaika vielä päällä. Ja koeajan lisäks näyttää hyvältä olla maanantaina pois, jouluviikko jne. No, eiköhän ne siellä usko että oon oikeesti kipee ja ei nyt saatana voi kaatua työsuhde yhteen päivään. Tosin mun tuurilla sekin on mahdollista.

Se siitä, kipeenä ollaan ja makaillaan. Perjantai pitäis olla jo vapaa töistä, lauantaina onkin jo aatto. Äitille oon menossa Nicsun kans jouluks, saa nähä mitä siitä tulee. Tulvahtaako lapsuuden joulumuistot mieleen vai ollaanko jo ihan aikuisia ja eletään tässä päivässä. Mä tiedän nyt jo että mutsin kämppä on kun joku joulumaa sinne mennessä, se on innoissaan ihan varmasti että mennään sinne. Nico kai on parina jouluna ollukin Kimin kans mutta mä en oo mutsin kans viettäny joulua sitten vuoden -98. Perjantai mulla ois tarkotus olla itekseni himassa tai ainakin Tampereella ja meen sit aattoaamuna äitille. Riippuu tietty vähän Nicsusta, pitää sille soitella ja kysellä aikatauluja kun ei osannu yllättäen eilen vielä sanoo mistään mitään.

Pojat kai sit tulee käymään joulupäivänä hakeen lahjat sieltä mutsilta ja jos ne haluu niin tullaan sit yheks yöks Tampereelle. Epäilen kyllä että ne haluu takasin himaan mahdollisimman pian kun tiedän niiden lahjoja mitä ovat saamassa. Ainakin Miro jää kotiin, se on varma. Dansku nyt saattaa lähteekin tänne, se haluu aina olla mun kans kaksin. Uuden vuoden pojat saa kyllä olla kotona, ne on mulla ollu neljä edellistä viikonloppua nyt ja vaikka niitä rakastankin ja haluun viettää aikaa niiden kans niin pakko mulla on olla sosiaalista elämää kaverienkin kans muuten kun viikolla. Oon lupautunu meneen Chrisun kans YO-talolle juhlistaan vuoden vaihdetta ja siitä pidän kiinni.

Jännä muuten miten vaihtu kaveripiiri kun muutti sillan tälle toiselle puolelle. Tai ei sillain kaveripiiri kai vaihtunu mutta huomaa että on tiettyjen ihmisten kans enemmän tekemisissä kun ennen oli. Ja kun ei oo ihan pienestä heilahduksesta kyse vaan lähinnä kaikki ns. lähimmät kaverit vaihtu. Enkä puhu nyt ystävistä, ei ne koskaan vaihdu/katoo vaan nää kaverit joiden kans tulee jonkun verran oltua kuitenkin yhteyksissä tavalla tai toisella. Aikasemmin olin näiden ihmisten kans tekemisissä esim. Facebookin kautta tai puhelimella mut nyt niiden kans tulee käytyä kaupungilla kahvilla/kaljalla ja nää toiset on jääny Facebookin varaan joiden kans ennen oli enemmän yhteyksissä. Mut eiköhän tähänkin päde se että vaihtelu virkistää, ainakin mua on virkistäny. Saanu uusia ideoita elämään taas.

Mä en tainnu muuten töistä tänne kirjottaakaan mitään aikasemmin? Kävin syksyllä sellasen ns. oman elämän paskakurssin eli menin rohkeesti fyysiseen ja paskaseen työhön jotta sais tehdä oikeesti jotain työtä eikä vaan istua jossain konttorin pöydän ääressä ja puhua puhelimeen. Tuli mitta täyteen sitä lajia. Menin sit renkaita vaihtaan ja hoitaan asiakaspalvelua yhteen rengasfirmaan ja kyllä, tuli ainakin tehtyä raskasta työtä. Jokainen voi ihan itekseen lähtee koittaan vaihtaa renkaat XC90:een Volvoon ja tulla sit naureskeleen että oot sä aika paska jätkä. Ja myönnetään, en mä työstäni sillain ylpee ollu. Onhan se vähän kuitenkin noloo yli kolmekymppisenä tehdä jotain tollasta duunia mut se oli mulle loppujen lopuks lottovoitto. Menin sen työnantajan pikkujouluihin kattoon että saakohan sieltä ruokaa, siellä sit tuli puheeks että mitäs jatkossa.. Tuli sit kerrottua taustoja enemmänkin ja siitä että tekis mieli oppia jotain uutta sekä vaihtaa alaa kokonaan. Pikkujouluista meni pari päivää ja sit olinkin jo sopinu meneväni Vaahto Groupille koneenhoitajaks. Oon helvetin tyytyväinen siihen että pääsin tonne (joo, saikkukone), saan opetella täysin uutta hommaa joka tuntuu pirun mielenkiintoselta ja sä näät sun työtuloksen ja kädenjäljen samalla sekunnilla kun jotain teet. Viimiset seitsemän vuotta on menny niin ettei mitään oo näkyny missään, oot vaan puhunu puhelimessa ja ollu tekevinäs jotain ja kiitokset on ollu aika pieniä kuitenkin loppujen lopuks. Olihan mulla silläkin alalla hieno ura, emmä sitä sano. Pääsin eteneen ja muutenkin mut jotenkin ehkä sit se takki tyhjeni tossa kun tuli kaikkee muutakin. Nyt on hyvä olla. Ja jos joku tätä lukee (Janina) niin www.vaahto.fi voit lukee mitä meidän tehdas tekee, ei jaksa tähän nyt selittää erikseen kun puhelimessa sen oon jo selittäny viikon aikana sen 50 kertaa.

Nyt on pää vähän kuittina taas eikä jaksa miettiä kirjottaisko vielä jotain joten päätän (…räppini sanaan harkittuun, moinen armeija voi painua…) tän kirjottelun tähän tältä osaa ja lähen hakeen maitoo kaupasta. Sit loppuillan lepään vaan. Vittu kun ei oo yhtään Remestä luettavana vaan kaikki jotka omistan on luettu :-/ jatketaan taas, hyvät joulut mulle ja teille, ehkä uudet vuodet kans kun en tiä kirjotanko ennen sitä enää

Se on sit yks eletty isänpäivä taas takana. Onhan se ihan huikeeta että tollanen on keksitty jonkun toimesta. Ei helpolla keksi mitään parempaa kun aamulla saa pojilta niiden tekemät kortit käteen, onhan ne aina hienoja. Tosin tänä(kään) vuonna en tajunnu Danskun pointtia kortissa. Siinä luki että “Minun isä on supermies, koska se laittaa pyörään ketjut paikoilleen” mut silti, herkistyyhän siinä tavallaan. Nyt oli jo eka vuosi kun molemmat oli ihan ite kirjottanu korttinsa ilman muiden apua, niin ne vuodet vierii. Kohta ollaan jo siinä tilanteessa että puhelinsoitto ja onnittelu riittää mut onpahan säilössä nää kortit näiltä ekoilta vuosilta.

Nyt sit tänään sekin sit tapahtu, mä katoin huomiset Salkkarit ennakkoon netistä kun löysin sivun mistä niitä voi katella. Joskus päätin etten koskaan lue juonipaljastuksia mut siitä tuli tossa jossain vaiheessa lipsuttua kun Hanna ne aina luki. Nyt sit näköjään lipsun siitäkin enemmän kun lataa ennakkoon jaksoja, jännä nähdä mitä huomenna teen klo 19.30 Luultavasti katon ne silti uudestaan, pöljä.

Nii ja joo, pojista sen verran vielä että ne heräs tänään vasta 10.25 mikä on kans ennenkuulumatonta. Aina aikasemmin ne on noussu jo viimeistään puol ysi. Ja kuitenkin ne meni nukkuun ihan ajallaan siinä 22 jälkeen. Kai täällä korkeemmalla sit vaan on niin hiljasta ja kun sälekaihtimet on kii niin ne luulee että on yö.

En menny tänään kiekkoreeneihin kun oli kyytien kans vähän ongelmia ja toiseks niin on ihan helvetin tukkonen olo, oikeestaan jopa vähän kuumeinenkin olo mut mitäs sen oikeestaan on väliä. En omista kuumemittaria niin ei tartte turhaan mittailla, huomenna töihin vaan kovalla sykkeellä. Jäällä olis saattanu vähän tulla heikohko olo niin tais olla ihan fiksuakin jättää jäät tältä illalta väliin. Harmi sikäli, nyt kun se Nicsukaan ei pääse kaheksaan viikkoon ainakaan jäälle sen jalkansa takia.

On muuten ihan hirveetä kuraa toi Aatami & Eeva, alkanu tuleen mitta täyteen tota Katajaa. Se on joka ohjelmassa aina sama ilme naamalla ja kaikki läpät kuulostaa samoilta. Suoraan sanoen vituttaa kun Jaajo lähtee Radio Suomi Popista ja tilalle paukahtaa Kataja & Eerikäinen, ei pysty enää kuunteleen aamusin siis radioo vaan on taas kuunneltava omaa soittolistaa. Tosin, mähän kuulun siihen luuseriryhmään jotka kattoo BB:tä ja sitä tässä parhaillaan oottelenkin ja päätin jotain kirjotella…

Elämästä kai vois jotain sit naputella viä tähän loppuun? Alkanu löytyyn sellanen mukavahko tasapaino jo päiviin, osaa vaan olla omassa kodissa eikä oo pakko keksiä jotain menoo yms. jos ei huvita/jaksa. Välillä on ihan kiva vaan olla, tehdä ruokaa itelle ja makailla sängyllä telkkaria katellen. Eikä sillain enää ahdista mikään vaikka tuleekin vielä tilanteita että miettii itekseen “voinko muka tehä näin?”. Sekunnissa sitä jo tajuaa että mähän voin tehä nyt ihan mitä vaan näiden seinien sisällä ja kukaan ei välitä tai sano vastaan. Enkä mä noita pahalla sano enkä oo katkerakaan mut ne on sellasia pieniä asioita mitä tulee vastaan kun aikasemmin kuitenkin huomioi sitä toista ihmistä ja pohti senkin toiveita/mielihaluja.

Ei kai siinä sen enempiä sit taas tällä kertaa, jatketaan etiäppäi!

Nyt se on kärsitty, lokakuu meinaan. Ei se ihan helpoimmasta päästä ollu mut eiköhän tässä taas ihmisenä vahvistunu jonkun verran kun makaili muiden nurkissa. Otsikkoon viitaten niin jostain kumman syystä viimisen viikon mä näin ihan järkyttäviä painajaisia ja niissä ei ollu mitään järkee. Niissä pyöri sellasia ihmisiä joita en ees kunnolla tunne, nähny jossain kerran tai kaks. Pari viime yötä on kuitenkin ollu jo ihan normaaleja ja painajaisia ei oo näkyny.

Eka yö tosiaan takana omassa kodissa, laitoin kamoja paikoilleen johonkin klo 01:een asti ja sit ajattelin katella hetken telkkaria. Heräsin joskus neljältä siihen että telkkarissa pyöri joku chatti eli mun virta oli loppu. Pariin viikkoon en ollu juonu muuta kun jotain murukahvia tai kahviloiden seisonutta kuraa, pikkusen oli hienoo aamulla ladata kahvinkeitin ja nuuhkia sitä kahvin tuoksua

Nyt kello on vähän yli kolme iltapäivällä ja kaikki kamat alkaa oleen paikoillaan, oottelen vaan että joku soittais ja kysyis voiko tulla kylään Mut ei kai kukaan soita ja kysy sellasia enää tänä päivänä. Ja ihan kiva vaan olla ja nauttia tilanteesta. Lähen kohta käveleen ja katteleen noita lähikatuja mitä sieltä löytyy. Kyllähän me Hannan kans asuttiin sillon Tammelassa mut ei kuitenkaan tällä puolella joten täällä on taas paljon nähtävää, olis vaan toi ilma vähän parempi. Näyttää meinaan siltä että kohta tulee vettä, sit täytyy vaan istua ja katella telkkaria.

Nii ja perhana, tää on antennitalo! Mä oon aina asunu kaapelissa ja kaikki digibokist on kaapeliin mut onneks ostin ton uuden telkan niin siinä on sisäänrakennettuna molemmat boksit niin näkee telkan. Eli se siitä, sekin homma on kunnossa.

Ei kai siinä enempiä, alan tekeen vähän jotain ruokaa ja sit lähen pihalle ennen BB:tä. Jatketaan taas joku päivä.

Plussapallosta kuuluu toi ääni, jotenkin se kuulostaa positiiviselta ääneltä. No, nyt on asiat kääntyny oikeestaan toiseen suuntaan ja on aika mennä eteenpäin uusin ja positiivisin mielin. Ei oikein oo muutakaan vaihtoehtoo.

Sain vihdoin kämpänkin kun tarpeeks sitä venailin. Ja vielä sieltä mistä oikeestaan halusinkin. Tai no, venailin ja venailin. Tilannehan oli hetken aikaa jo lievästi sanoen paniikinomainen (onko yhdyssana?) mutta pääasia on että nyt on kämppä johon pääsen muuttaan ja rakentaan omaa kotia. Niin, se on siis Tammelasta se kämppä. Yksiö, 33 neliöö joka riittää mulle erinomaisesti. Keittiö on kuitenkin “erillään” siitä huoneesta jossa saa ruokaa tehdä rauhassa. Siltä ainakin tuntuu, saa nyt sit nähdä tuleeko mitään tehtyä Alueena Tammela on loistava, siellähän me asuttiinkin jonkun aikaa sillon joskus. Pojillekin on siellä helppo keksiä tekemistä kun siinä lähellä on kaikkee. Puistoja yms.

No se siitä sitten taas, nyt vaan ootetaan että tulee nykyiseltä vuokralaiselta ilmotus millon pääsen sinne. Heti kun se lähtee niin saan muuttaa sinne.

Tällä hetkellä on kuitenkin aika raskasta kun joutuu vähän sekoileen paikkojen kans missä viettää aikaa, nyt oon Helsingissä ja viikonloppuna pitäis mennä Valkeakoskelle poikien kans. Sit siitä eteenpäin pitää viikoks keksiä joku paikka jossa oon yötä siihen asti kunnes pääsen muuttaan sinne omaan kotiin. Pirun vaikee luoda asiaa sanoiks kun toisaalta on pirun hyvä fiilis että on koti odottamassa ja sit taas toisaalta kun joutuu hengaileen muiden nurkissa siihen asti. Fraasi “päivä kerrallaan” on saanu oikeesti ihan uuden tarkotuksen, ennen sitä tuli hoettua ja tolkutettua että niin elän mut nyt tiedän oikeesti mitä se tarkottaa. Mut kyllä tää tästä, hetken meinaan jo ehti tuntuakin että kaikki kaatuu ja tää jätkä ei jaksa enää taistella kaikkee pahaa vastaan. En siis tarkota että oli mitään itsetuhoisia ajatuksia missään muodossa mut sillain että meinasin antaa kaikessa periks. Mut enpäs antanu ja nyt jaksaa taas odottaa parempaa huomista sekä osaa taas asettaa itelleen tavotteita elämälle.

Turha tässä on valittaa enempää, jokainenhan elää omaa elämäänsä ja koittaa hoitaa sen parhaalla mahdollisella tavalla. Mulla on ollu alamäkiä ja ylämäki kuten varmasti kaikilla muillakin, en mä sitä sano. Enkä sano sitäkään että mun elämä olis ollu vaikeempaa kun jollain muulla mut kovia tässä on koettu muutamia kertoja ja osittainhan kaikki varmaan on munkin syytä ja siks en aiokaan valittaa. Virheet vaan täytyy osata korjata oikeella tavalla ja nyt on vihdoin mulla sekin aika edessä että aion korjata kaiken vaikka siihen aikaa meniskin enemmän.

No, nyt on valitettu ihan tarpeeks tälle kirjotuskerralle. Löytyisköhän jotain hyvääkin kirjotettavaa? Joo, ainakin mulla on pirun hyviä ystäviä. Ei niitä montaa oo mutta tää eron jälkeinen aika on näyttäny sen että ne keiden oon ajatellu olevan mulle tärkeimpiä niin ne on myöskin sen osottanu mulle. Lepistö ja Lahtinen on pitäny mua pystyssä todella tukevalla otteella välittämättä mun valittamisesta ja kaikesta paskasta mitä oon niiden päälle kaatanu valittamisen/itkemisen muodossa, kiitti jätkät!

Eipä siinä, mä jatkan sohvalla löhöömistä ja pohtimista miten alan järkkään asioita taas paremmaks tästä eteenpäin, seuraavaan kertaan taas! Moron!

Tuli kai viimeks luvattua että tiivistän tahtia näissä kirjotuksissa… Nooo, täs on ny ollu kaikenmoista hässäkkää ettei sit oo jaksanu/viittiny kirjotella mut raapustetaan ny jotain ettei tää blogi häviä bittiavaruuteen.

En muuten ees muista mitä viimeks kirjottelin enkä viitti ees kattoo. Mut toisaalta, sillähän ei oo mitään väliä, se on mennyttä aikaa jo ja turha pohtia sen enempää. Pitää katella eteenpäin vaan ja keskittyä siihen.

Jos tätä ny joku lukee mun itteni lisäks niin oletettavasti tietää myös mitä tää loppukesä ja alkanu syksy toi tullessaan. On muuten asia niin että sen takia en oo tänne kirjotellu kun on pelottanu ajatus siitä että kirjottaa tapahtuneesta eikä halua sitä käsitellä. Enkä muuten kirjota nytkään, en oo vielä valmis siitä itelleni avautuun. Mut tietty jotain yleistä pystyy raapustaan aina kun ei jää liikaa miettiin sitä kaikkee mitä on tapahtunu, keskitän voimani nyt vaan positiivisiin juttuihin ja koitan sitä kautta saada tän “junan” oikeille raiteille.

Kämppää tässä haetaan, jokaiselle vuokranvälittäjälle on ilmotettu nyt että tarvin asunnon ja lähinnä eniten poikien takia. Niitä mä tossa tilanteessa eniten mietin, ei mulla itelläni kiire sillain olekaan. Kyllähän se täti lupaili että ens viikon aikana jotain kuuluu kyllä jostain. Luotetaan siihen siis. Ja toisaalta jos ei kuulu niin onhan mulla kuitenkin plan b sitä varten ja toisaalta haluisin sen toteuttaakin jotta sais itelleen selvitettyä että oonko ollu elämäni oikeessa sen suhteen vai en. Katellaan ny.

Mitäs sitten muuta? Ei kai oikein mitään… Ens viikosta tulee aika raskas henkisesti kun jään tähän entiseen kämppään yksin mun “omaisuuden” kans eli sänky ja vaatteet. Muut oikeestaan onkin sit Hannan. Onneks keittiössä on kiintee lamppu niin saa valoo asuntoon. Ja mitä sitä valittaan ja kitiseen, ei tää tästä enää paljon huonommaks mee ja nyt suunnan on käännyttävä vaan toiseen suuntaan. Mut hei, Kerhon peli alkaa. Pakko alkaa kuunteleen sitä, palataan taas!

Ei sitten hetkeen oo ollu asiaa tänne. No ei kai kun töissä on hetkittäin raskasta ja siellä yleensä muistaa että ai nii, se blogi. Siellä nyt mitään ehdi kirjottaa ja sit himassa on niin puutunu ettei jaksa vaikka muistais. Mut tässä ollaan taas naputtamassa jotain.

Oikeestaan tää johtuu siitä että on vaan miettiny että mitäköhän pirua sitä tekis kun haluis vaihtaa työpaikkaa mut ei keksi mitä tekis. Yks päivä sain bussissa istuessa sellasen välähdyksen ja siitä se ajatus sitten lähti. Mietin siinä että pitäskö alkaa ajaan bussia, se vois olla lepposta hommaa mut tulin äkkiä siihen tulokseen että en kyllä jaksa sellasta kauaa joten hylkäsin sen ajatuksen nopeesti. Ei niille teineille jaksa kauaa huudella että tehkää tilaa ja pistäkää tussit takasin taskuun. Jalostin ideaa hetken ja bongasin ikkunasta taksin…

Katotaan ny tuleeko siitä mitään, luulen että tulee kun vaan päätän että tulee. Sit tuli tänään vastaan toinen homma mihin aion hakee kun sain siihen suosittelijatkin HPK:lta. Liigapörssi hakee itelleen työntekijää niiden Facebookiin ja blogiin sekä vastaileen sähköposteihin taijotain. En ees tarkkaan tiedä vielä mitä se sisältää mutta vaatimukset oli että urheilu (jääkiekko) kiinnostaa ja jossain määrin Veikkausliiga. No eihän se mua juuri kiinnosta, mutta jos mulle sen seuraamisesta maksetaan niin miksei? Voin mä sitä seurata sen verran että kartalla pysyy. Tuleehan siitä ny tulokset katottua aina ja tietää sarjataulukon tilanteen kyllä mut että sillain aktiivisesti. Ääh, pala kakkua se olis.

Mitäs muuta? Nii, MM-kisat menossa. Äh, en ota kantaa, ei se hyödytä ketään tänne ihmetellä. Kiekosta on parempi keskustella jonkun kans kun yksin lätistä. Mut ne ny menee kuitenkin, ei Suomi kultaa sieltä tuo mut kuuden sakkiin on saumat ja pienellä onnella sit jotain jalometallia kuitenkin.

Kesäkin on tulossa, alkaa ilmat lämpeneen. Nyt jo pystyy fillarilla käymään töissä eikä luntakaan oo enää missään tai sit en vaan rekisteröi sitä. Kesäloma alkaa juhannuksesta ja siihen asti ny ainakin oon tuolla töissä. jos muutoksia tulee niin ne tulee sit sen loman aikana. Nyt on vasta toukokuu alussa niin ei jaksa ees miettiä sellasia, ne saa muhia tuolla päässä. Mut oon tyytyväinen että siellä jotain muhii kuitenkin. mä hoen nyt tätä samaa asiaa näköjään joka kappaleessa joten ehkä on parempi lopettaa ja alkaa kattoon peliä.

Palataan taas, toivottavasti nopeemmin kun tähän kertaan meni aikaa

Kello on nyt vähän reilu seitsemän illalla, alotan nyt ja kirjotan pitkin iltaa jotain alkuvuoden kommelluksia ja asioita kun tulee mieleen.

Alkuun haluun alotaa sillä että ihan vitullinen tunne tulee kun omat muksut tekee oharit. Varsinkin tossa iässä. Daniel on kuus ja Miro täytti just kaheksan. Hassu homma sinänsä muuten että 6-vuotiaan ajasta en hirveesti muista mitään mutta tosta kun olin kaheksan niin alkaa jo muistaan paljonkin omia tekemisiä.

Yhtä kaikki, en oo nähny poikia nyt pariin viikonloppuun eli kolmeen viikkoon ja jo tän viikon tiistaina töissä mietin kun työt vähän ahdisti että jaksaa hienosti tän viikon kun tietää että pojat tulee viikonloppuna. Tai no, oli sovittu että Daniel menee meidän äitille ja Miro tulee tänne mutta kuitenkin että saa nähdä ees toista hetken ja tehdä jotain kivaa. Se on ihan erilaista olla vaan toisen kanssa kun että on molempien kanssa, sillon ne kikkailee kaksistaan mutta yksinollessaan ne saa kaiken huomion ja myöskin antaa kaiken huomion takasin. Eli periaatteessa ootin tätä viikonloppua vielä enemmän kun aikasempia. Haasteitahan se tuo kun pitää keksiä enemmän tekemistäkin kun ne ei voi kaksistaan vaikka pelailla tms. mut on se hienompaakin, en osaa ees selittää mikä siinä on hienoo mut sillon ei oo tappeluita ja muksujen katseetkin on mua kohtaan erilaisia ja ne uskaltaa näyttää miten ne välittää.

Noo, päivällä sit laitoin viestiä poikien äidille että oon Miroo vastassa puoli viiden aikaan samassa paikassa kun ennenkin eikä vastausta tullu koko päivänä. Neljän jälkeen soitin sit omalle äitille ja kysäsin että joko se on hakenu Danielin ja sain vastauksen että joo, on hakenu. Ei muutakun soittaan poikien äitille että missä ne oikein menee mutta eipäs puhelimeen vastattu. Hyppäsin kotiintulevaan bussiin ja istuin puhelin kädessä koko matkan oottaen että se sois ja ne ilmottais että ovat tulossa. Pääsin just omalle pysäkille kun sitten soittivatkin ja sain tietää että Miro ei haluakaan tulla kun on mielummin kavereiden kanssa kotona. Silmissä sumeni. Vittu, kohta 31-vuotias ja itkee kun pikkunen vauva Ei vaan pystyny mitään, se vaan tuli. Kävelin himaan ja itkin. Ei sitä ees pysty käsittään ihminen jolla ei oo sama tilanne, kuinka paljon voi ikävä olla kahta muksua. Paskamaisinta mitä äkkiseltään keksii. Sit muistin että äiti puhu että niiden pitää käydä lauantaina Turussa hapen kanssa joten soitin äitille siinä toivossa että saan olla hetken Danielin kanssa kun ne ois Turussa. No vituikshan sekin meni, ei ne lähekään sinne Turkuun. Sain mutsillekin sanottua vaan että no mennään sit tää viikonloppu näillä.

Minkäs teet? Eihän siinä kun ajattelee niin olihan tää tiedossa ja ei tätä usein tapahdu mutta tulee jatkossa tapahtuun useemmin, se on vaan totuteltava. Miro kasvaa ja muistan kyllä itestäni että kaverit kiinnosti enemmän sitten kun alko kasvaan, siinä on se oma viehätyksensä. Ei ne mua unohda, tiedän että ne rakastaa ja välittää mut kun nähdään kuitenkin niin harvoin ja kun ne on täällä niin koko ajan ne on mun valvovan silmän alla eikä oo tamperelaisia kavereita. Kotona niillä on kaverit eikä kukaan sillain kyylää jatkuvasti kun on tutut pihapiirit niin pääsee aikuisilta suojaan ja vaikkei mitään pahaa tekiskään mutta silti saa olla aikuisilta rauhassa. Onhan se hienoo, kyllä mä sen muistan.

Se siitä, pojat käsitelty tällä kertaa.

Töissä oli joulu-, ja tammikuu ihan hirveitä tuloksellisesti. Koko firma oikeestaan kai vähän sukelsi ja työntekijäthän siinä kärsii rahallisesti enemmän kun tuloksesta maksetaan palkka. Toki kyllähän se Toimariakin vituttaa kun normaalisti saa liksaa sen 45 000€ ja pari kuukautta on saanu vaan esim 30 000€, syöhän se miestä ja 15 000€ on helvetisti isompi pudotus kun esim jos saa 3000€ tai 1500€. Mut joo, heikosti meni. Onneks tää helmikuu on lähteny ihan eri sykkeellä liikkeelle, mun pinnat on tän päivän jälkeen 99,6% ja siihen oon ihan tyytyväinen ja sitä on helppo nostaakin loppukuuta kohden. Jos joku nyt miettii että mistä puhun niin anna olla, en selitä tarkemmin kun en tätä kirjota kun itelleni. (Salkkarit alkaa, jatkan niiden jälkeen.)

Huhtikuussa tulee vuosi täyteen tota firmaa, pääsee pitkälle kesälomalle. Sitähän ei muuten ole tapahtunu sitten ikinä. Tai on, Valkeakoskella pidin sillon muutaman viikon mut täyttä kesälomaa mulla ei oo ollu ikinä. Hyvin on paikat vaihtunu vuosien varrella. Oikeestaan tuntuu jopa iha oudolta kuinka nopeesti tää vuosi on menny, justhan mä siellä alotin ja harjottelin hommia. Kaippa siellä on sit ihan hyvä olla kun aika kerta menee niin nopeesti?

No mut eiköhän tää ollu tässä tällä kertaa. Mitäköhän sitä nyt sitten tekis tän viikonlopun? Ei minkäänlaisia suunnitelmia. Kotonakaan pelkästään ei jaksais istua ja ihmetellä. Helsinkiin ois ollu pirun kiva lähtee, Terolla oma kämppä ja Mikakin saanu omansa kuntoon ja muutenkin jääny Mika liian isoon paitsioon siihen nähden kuinka paljon sitä arvostan ihmisenä. No mut onneks rahatilanne sanoo että sä et mee mihinkään niin ei tarvi mennä. Pitää ajella paikallisbusseilla kun niihin on kuukausikortti.

Jätetään tää tällä kertaa tähän, katotaan millon sitä keksii seuraavan kerran juteltavaa itelleen.

Otsikkoa mukaille on pää paukuttanu tyhjää jonkun aikaa tän blogin suhteen. Toisaalta hyväkin ettei tarvi joka päivä pakolla jotain vääntää. Blogi, nykyajan päiväkirja. Terolle muistaakseni sanoinkin että nykyään oot nasta tyyppi kun sulla on blogi ja otat asioihin kantaa. 10 vuotta sitten sulla oli päiväkirja, sait turpaas ja haukkuivat homoks. Noh, ei mulla oo ollu kun joku kaverikirja sillon joskus. Taitaa olla tallessakin vielä.

Taitaa vahvasti mennä lätkäpainotteiseks tää kirjottelu tänään joten jos asia ei kiinnosta niin jätä lukematta, tosin saattaa olla että eksyn aiheesta. Nii, Kerho sitten repäs. Mulla oli kutina että se Barney saattaa tulla mut niinhän aina on kun jotain oikeesti haluaa. SaiPa:ssa veteli tehoilla 9+9 alkukauden ja sit potkujen jälkeen Tsekkeihin, siellä 2+2 ei vakuuta mutta katotaan ny. Tollasta kanukkia me ollaan aina toivottu ja nyt vielä ens kauden mittasella paperilla niin kelpaa. Tänään sit IFK makso takasin, ihan kun kilpailtas ees samassa sarjassa rahallisesti. Hyvönen IFK:n paitaan, kova sekin ja vielä kovempi on HIFK nyt. Ylivoiman kun ne saa kuntoon niin ei taida pysäyttäjää löytyä. Tässä siis jo valmistaudun hiljalleen siihen että IFK on mun suosikki mestariks. Toki toivon että Kerho taas yllättää mut ei vielä jaksa uskoo, en mä uskonu viime kaudellakaan. Mukavempaa vaan kun ne pääsee fanin yllättään eikä tarvi sanoo että mää tiäsin tän jo viime vuonna. Se vituttaa kun joku niin sanoo. JYP on varmaan kivi IFK:n kaskessa mut…

Eiköhän se riittäny kiekosta? Mitäköhän muuta? Ei vittu, eilinen Master Chef. Ei oikein vakuuta Sikke tollasena tiukkana tuomarina. Ja sit hirvee myötähäpee siitä kun teatraalisesti kaikki tuomarit yhtä aikaa lyö käden jatkoonmenijän olkapäälle. Ja sit nää väkisintehdyt kohtaukset: “Mä oon Karoliina ja haluun olla Suomen ensimmäinen master Chef!”. No vittu aijaa? Onko typerämpää? Vois esitellä vaan ihmisen eikä väkisin tehdä jotain tollasta ällöttävää ajantäytettä mukaan. Onneks alkaa Top Chef ens viikolla, uskon että se on parempi. Onneks on Salkkarit.

Nyt mä vaan tuijotan tätä ruutua ja mietin että pitäskö jotain vielä kirjottaa jostain mutta kun en keksi niin tää oli tällä kertaa tässä. Ens kertaan taas.

Tässähän sitä voi kirjotella taasen kun kuuntelee peliä. Huippupeli, HPK-HIFK jota kuuntelen radiosta. Meteli kuuluu radion läpi asti aivan hulluna. Varmaan hienoo olla paikalla. Se siitä, en mä tänne jaksa kiekkoo analysoida, sitä varten mulla on muita kanavia.

Ajatuksissa oli että olis luistelua tänä viikonloppuna mut eihän noi kaks muistanu ottaa luistimia ees mukaan. No pulkkamäessä oltiin kuitenkin siihen asti kun Miroo sattu nenään kun Danskun takaraivo pamahti siihen. Mirolla on tänään muuten synttärit, täytti 8v. Se on aika paljon ja hassua miten itellä ajatukset menee aina välillä miten sattuu. Toisinaan ajattelen että se on ihan pieni muksu vielä ja koitan ohjeistaa ja neuvoo ehkä vähän liikaakin. Mut sitten kun antaa sen vaan tehdä ja osallistua niin huomaa että osaahan se itekin ja sit pysähtyy miettiin että en mäkään ajatellu enää ton ikäsenä olevani mikään ihan pikkukakara, koulussa ja kaikkee. Parin vuoden päästä tulee se eteen kun alan miettiin että millonkas niitä likkoja tuli kateltua ja sit täytyykin olla tarkkana ettei se ota itelleen mitään rotkoo

Mut nii, otsikko.. Noi työt. Mullahan on ihan mieletön toi mun työhistoria. Siis CV:n suhteen, paikkoja on tullu koluttua läpi ihan helvetisti ja vähän liikaakin. Mikä siinä on että en jaksa oikein olla samassa paikassa montaa vuotta? Ennen kuitenkin ihmiset pääosin meni jonnekin töihin koulujen jälkeen ja siellä sit painettiin sitä samaa hommaa eläkkeeseen asti. Nykyään paikat vaihtuu vähintään muutaman vuoden välein. Onhan niitäkin jotka on sit samassa paikassa vuositolkulla mutta kun kattelee tätä mun ikäryhmää ja nuorempia. Vai onko se sit vaan niin että oon sellasella alalla että mielenkiinto ei vaan pysy, ei millään? Välillä oon oikeestaan kateellinen bussikuskeille, sais vaan vedellä pysäkiltä A pysäkille B koko sen 8 tuntia. Nytkin tää nykyinen työpaikka, alussa olin aivan liekissä että on helvetin hienoo ja loistava paikka. Sit alkuinnostus meni ohi ja alko suoraan sanoen vituttaa, toisina päivinä teki mieli vaan sanoo aamulla että “Hei, yks juttu; haistakaa vittu” ja lähtee meneen, niin paljon alko kyrpiä tietyt asiat jotka tehdään eri tavalla kun mihin on tottunu muissa paikoissa. No nyt eilen saatiin uutta virtaa kun tuli uusia juttuja ja hommia mitä tavotella, nyt jaksaa taas jonkun aikaa. Toisaalta, tieto taitaa olla jo takaraivossa että ei tää kauaa kestä ja missä vaiheessa sitä alkaa katella uusia hommia?

Josko sitä nyt kuitenkin olis niin kauan “paikallaan” että sais ekaa kertaa kunnon kesäloman, kokeilis sitäkin että saako siinä kerättyä virtaa sen verran että jaksais taas katella samoja naamoja. Kuulostellaan, eihän tässä ny kesään ihan älyttömiä oo matkaa enää.

Vituikshan tää kiekkokin menee, HIFK johtaa 2-3. Mulla oli eilen mielessä asioita mistä teki mieli avautua mut unohdin ne jo tossa yön aikana. Mut mikäs hätä tässä, tulee ne joskus mieleen sit taas.

Kohta loppuu toinen erä kiekosta, laitan saunan lämpiään. Hanna kattoo Glee:n, sit tulee Amazing Race. Sen jälkeen vois katella Putouksen katsomo.fi palvelusta ja sen jälkeen jos Hanna jaksaa niin Survivorin koneelta.

Eipä tässä sit kai muuta, kuuntelen pelin loppuun ja sitten iltahommien kautta unimaahan. Morot!

Mitä merkitystä on loppiaisella? Täytyy myöntää ihan suoraan että mulla ei oo hajuakaan miks on olemassa loppiainen. Ok, kai tää on palkallinen vapaa mut kuitenkin tuntuu turhalta päivältä vaikka vapaa aina ihan ok onkin. Tosin jos tykkää vapaasta niin eikös se tarkota että ei tykkää työstään? Voiko molemmista tykätä?

Joo, mittanauha. Voi jeesus! En löydä sitä mistään ja tiedän että se on mulla ollu käytössä viimeks kun kasasin ton tv-tason, en siis voi syyttää ketään muutakaan itteni lisäks ja se ärsyttää. Tai no, oikeesti ärsyttää vaan se että se on hukassa kun kerrankin ajattelin tempasta hyllyn keittiön seinään kiinni. Pari kertaa aikasemminkin oon saman projektin alottanu mut aina onnistunu luistaan siitä, nyt päätin että sehän menee kiinni. Menihän se.

Jännä juttu kun aamulla heräs niin heti aloin pohtiin että onkohan väärin jos tänne naputtelee jotain näin nopeesti edellisestä? Mitäs väliä sillä on? Turha mun on sanoo että ei tätä kukaan lue kun tiedän että jossain vaiheessa sanon kaikille kenen haluun lukevan että tää on olemassa. Mut sen tiedän ainakin itestäni että muistan kerran tai kaks käydä lukeen jonkun blogia ja sit se jää joten loppujen lopuks tää on oikeesti vaan mulle itelleni.

Se ois kiekkokierros tänään, maksetaankohan pelaajille pyhälisää? Kiukutteleekohan ammattiurheilijat koskaan että mä en ala sunnuntaina pelaan jos en saa tuplapalkkaa? Eipä kai. Ja mitä se mulle ees kuuluu, pidän vaan huolen siitä että mulle maksettais jos pitäis sunnuntaina töihin mennä. No, ei tarvi nykyisessä työpaikassa mut en mä tuolla aio kymmeniä vuosia olla, henkisesti liian kovaa kuitenkin jollain tasolla. Pointti oli kuitenkin se että on pyhä ja tulee kiekkoo, se on oikeinkin mukavaa ja vastassa SaiPa josta on mulle viime vuosien aikana tullu sellanen joukkue joka on aina pakko voittaa yhen ystävän takia.

Tää kyseinen tyyppi (puhun tyypistä kun ystävästä puhuminen on jotenkin homoo) on muuten just New Yorkissa ja tiesin että se oli viime yönä kattomassa siellä paikallista puulaakikiekkoo, Rangers - Hurricanes. Oli aamusta ihan pakko katella pelin kooste että mitä siellä oli tapahtunu kun tietää että joku tuttu oli paikan päällä niin pystyy samaistuun siihen fiilikseen jotenkin. Ainakin tupa näytti olevan täys ja meteli aika kova kun Rangers teki jatkoajalla maalin. Se siitä.

Kävin aamupäivällä tekeen lumityötkin tosta meidän etupihalta. Onhan täällä taloyhtiökin joka niitä tekee mut jotenkin tulee itelle hyvä mieli kun huiskii rapuilta lumet pois ihan omasta tahdosta. Mietin siinä kun niitä tein että miks teen niin? Kai siinäkin haluu näyttää naapureille että homma toimii eikä koskaan kerrostalossa kun asuu “naapureiden pisteitä” oo haittaakaan. Ei mua ainakaan vituta jos joku tekee rapun eestä lumityöt omasta tahdostaan. Ja sai olla pihallakin jonkun aikaa. Pakkanen laskenu eilisestä ihan hulluna, eilen oli sen 26 ja jotain, tänään alle 10.

Kello ois ny puoli neljä, tekis oikeestaan mieli mennä luisteleen tohon kentälle mut toisaalta tiedän että pojat tulee viikonlopuks ja sillon tulee luisteltua aika paljon niin enpä taida tänään mennä.

Työkaveri soitteli ja pyysi pelaan niille NHL:ää mut tässä on nyt tullu siivottua ja tekis mieli kuunnella vaan rauhassa illalla Kerhon peliä. Muutenkin vois keksiä Hannan kans jotain tekemistä ettei vaan istuttais himassa.

Tää oli taas tällanen missä ei oo mitään asiaa kenellekään mut kunhan tuli kirjoteltua koneella istuessa. Palataan taas!